Tälle päivälle

17. loka, 2018

Teos ”Katso, Jumalan Karitsa” on Juurikasvu-kustannuksen kustantama 2005. Siihen on koottu useamman veljen tekstejä (Aitomaa-Lievonen-Pyykkönen-Malk-Peltola-Suihkonen).

Tässä muutama poiminta kirjasta:

 

"Tämän ajan kristillisen julistuksen erityispiirteenä ja ongelmana on, että
ihmisille tarjotaan usein evankeliumin sijasta opetusta, joka etäännyttää
ihmisiä Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään ja siirtää uskon kohteen
Jeesuksesta johonkin muuhun, esimerkiksi kokemuksiin tai opillisiin
sivuasioihin"
(Per-Olof Malk, s.7).

[ops, rivitys ei näytä toimivan, mutta teksteistä ei ole poistettu sanoja] Järkyttynyt

"Ensimmäinen askel herätykseen johtavalla tiellä on nöyrtyminen
kaikkivaltiaan Jumalan edessä. On armoa, kun Jumala johdattaa sille
paikalle"
(Matti Pyykkönen, s.37).

"Jos uskotaan ja opetetaan, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, jumalallisen
ilmoituksen lähde, on selvää, että silloin ei juuri puhuta tai edes voida
puhua Jumalan pyhyydestä. Silloin ihminen ja ihmisen järki tulee ylimmäksi
auktoriteetiksi. Samalla klassinen kristinusko muuttuu
yleisuskonnollisuudeksi ja humanismiksi"
(Paavo Suihkonen.s.63).



"On totta, että kristillinen usko ei ole ensisijaisesti etiikkaa, mutta emme voi kuitenkaan Raamatun perusteella erottaa uskoa ja Jumalan tahdon mukaista elämää toisistaan" (Paavo Suihkonen, s.73).

"Kun olemme päässeet osallisiksi Jumalan armosta, armo ALKAA UUDISTAA JA MUUTTAA MEITÄ SEKÄ SISÄISESTI ETTÄ ULKONAISESTI kohti Kristuksen kaltaisuutta. Tätä koko elämän kestävää muuttumista kutsutaan elämänvanhurskaudeksi. Muutos ei tapahdu ihmisvoimin, vaan sen saa aikaan Kristus (1.Kor.1:30). Vasta Kristuksen tullessa uskovat muuttuu täysin Herransa kaltaiseksi"(Olavi Peltola, s.104).

"Voimakkailla persoonallisuuksilla on vaikutusvaltaa.Näiden ympärille syntyy puolueita, ja näin on Kristus jaettu. Tämä kehitys alkoi jo Paavalin päivinä. Jokainen pitää omaa ”totuuttaan” muiden käsitykset syrjäyttävänä. Jos Paavali kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut kastanut kuin Grispuksen ja Gaiuksen sekä Stefanaan perhekunnan (1.Kor.1:13-17), niin miksi kristikunta on saanut aikaan esimerkiksi eri kastetavoista kristittyjä erottavan asian? Onhan käytäntö kuitenkin selvästi osoittanut sen, että aito hengen yhteys voi olla jopa täysin riippumaton erilaisista käsityksistä tässä kysymyksessä'. "Sanoisiko hän (Paavali) kaikille niille, jotka katsovat että heillä on oikeus erotella uskovia ´vuohiin ja lampaisiin` sen perusteella, mikä on heidän näkemyksensä oikeasta kastetavasta ja sen ajankohdasta: ´--- vaan se on kristitty, joka sisäisesti on kristitty, ja oikea kaste on sydämen kaste Hengessä, ei kirjaimessa` (vrt.Room.2:29)?(Paavo Lievonen, s.119).

"Menestyminen ei ole kiistaton merkki Jumalan erityisestä siunauksesta, eivätkä köyhyys ja sairaus ole merkkejä hylätyksi tulemisesta"(Juhani Aitomaa, s.137).

ETUSIVU

10. loka, 2018

   Eräät lukijoista ovat toivoneet tilastoja sivujeni lukijamäärästä. Tässä niitä. Kuvakaappauksessa näkyy lukija-/kuuntelija-/katsojamäärät viimeisen noin vuoden ajalta. 

   Eniten on kuunneltu Osmo Tiililän raamattutunteja (yli 750 x), Vikstenin (yli 500 x) sitten Jouko Niemisen ja Juhani Aitomaan raamattutunteja (kummankin noin 400 x). Muut raamattutunnit on avattu 84-219 x.

   Toivon, että virkistyisin päivittämään sivuja ahkerammin. Aiheita ja asiaa olisi, mutta yhä vaan se puhti puuttuu. Ehkäpä joku sivuillani kävijä saa sydämelleen muistaa minuakin rukouksissaan. 

ETUSIVU

 

 

16. elo, 2018

   Mahtaisi pienviljelijäisäni, toiseksi nuorin torpan 16 lapsesta [jonka koulunkäynti rajoittui neljään vuoteen 1920-luvulla Makkarjoen kyläkoulussa -milloin torpan työt ylipäätään sallivat koulussa käymisen], olla ylpeä pojastaan, joka käyttää sivistyssanoja ja kirjoittaa näppäimistöllä aika nopsaan, kun huomioidaan tämä käytössäni oleva kaksisormijärjästelmä). 

   Priorisoinnilla, asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisella, on merkityksensä evankeliumia julistettaessa. Evankeliumi on menettänyt "alkuperäisen räjähtävän voimansa" siitä syystä, että sen nimissä tarjotaan kuulijoille asioita, jotka eivät varsinaisesti kuulu evankeliumin ytimeen. Kokouksia mainostetaan parantumiskokouksina joissa luvataan terveyttä, ihmeitä, menestystä, voittoisaa elämää, ajallista hyvinvointia yms. Evankeliumiin ei kuitenkaan sisälly tuollaisia  lupauksia. Sen yksinkertainen ja muuttumaton ydin on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristintyön ansion tähden. Jos lisäämme  siihen jotain omaamme niin turmelemme sen voiman.

  Ajassamme on muodikasta puhua Jumalan voimasta ja kertoa kokouksissa tapahtuvista näkyvistä ihmeistä, mutta tämä tehdään usein mainitsematta lainkaan tai vain ohimennen Jeesuksen risti. Raamattu opettaa, että evankeliumi on Jumalan voima (Room. 1:16), mutta sitä ei voida irroittaa rististä. Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: "Sana rististä on Jumalan voima!" 

   Aikamme saarnoissa tarjotaan kuulijoille Jumalan voimaa irrallaan Jeesuksesta ja Hänen rististään. Opetus voi kuullostaa kiehtovalta ja temmata mukaansa, mutta varokaamme, Jeesuksen ristintyön ohi ja ulkopuolella ei ole sitä Jumalan voimaa, josta Raamattu meille kertoo. Jumalan voimaa ei voida koskaan irrottaa Golgatasta eikä päällemme lueta syntien anteeksiantamusta muutoin kuin Jeesuksen puolestamme antaman syntiuhrin tähden. Hän otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. Minun syntini ja Sinun syntisi. Tämä on evankeliumin ydintä. 

   Entä parantumiset ja muut siunaukset? Kyllähän Raamatussa niistä puhutaan ja niitä myös tapahtui - ja yhä tapahtuu (ja hyvä, että tapahtuu). Evankeliumissa luvataan aika, jolloin sairaudet ja kärsimykset ovat poissa. Sitä nimitetään sanalla taivas. Kuitenkin jo tässä ajassa jotkut saavat kuin maistaa tulevan maailmanajan voimia ja kokevat monenlaisia siunauksia ja jotkut parantumisiakin. Tuskinpa on sellaista uskovaista, joka on lähtenyt seuraamaan Jeesusta, eikä olisi saanut maistaa elämässään todeksi, että "Herra on hyvä". Kuitenkaan tällaiset olotilat eivät ole pysyviä, sillä "monen ahdistuksen kautta pitää meidän mennä sisälle Jumalan valtakuntaan" ja "jokainen, joka haluaa elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuu vainottavaksi". 

   Minun piti vielä käsitellä sitä, miksi Jeesuksen aikana (ja vielä apostolienkin kautta) tapahtui niin paljon parantumisia ja ihmeitä, mutta tältä erää puhti loppui kesken ja jatkan priorisointia tulevina päivinä 

   Silmänisku   ETUSIVU

   

13. elo, 2018

  Olen huomannut, että nämä uskonasiat käyvät, jos en uskalla sanoa 'päivä päivältä' niin ainakin vuosi vuodelta aina vain yksinkertaisimmiksi. 70- ja 80-luvuilla luin innokkaasti tunnettujen lähetyssaarnaajien ja evankelistojen kirjoja sekä tutkin teologien viisaita pohdiskeluja mitä moninaisemmista Raamatun aiheista ja oppikysymyksistä. En sano, että se olisi ollut väärin, mutta totuus lienee se, että teologia sekotti päätäni ja suurmiesten menestymisestä lukeminen sytytti minussa halun tulla joksikin kuulijoitteni ihailemaksi ja kunnioittamaksi julistajaksi. 

   Luulen jokaisella ihmisellä olevan jo syntymässä saatu tarve oalla jotakin ja tulla joksikin. Käärme paratiisissa sai ihmisessä syntymään tuollaisen halun ja ajatuksen. "Te tulette kuin Jumala tuntemaan..." 

   No minusta ei tullut kuuluisaa eikä yhtään mitään. Opinnot eivät sujuneet, ei perheen perustaminen eikä itseasiassa mikään ottanut onnistuakseen. Ainoa saavutukseni oli aliupseerin arvon saaminen ja muistan kuin eilisen päivän, kun olin oikeudessa syytettynä tekemistäni rikoksista, niin pelkäsin eniten sitä, että menetän alikersantin arvoni. Voi hyvänen aika, surullinen juttu, mutta minulla ei ollut mitään muuta. 

   Elämääni kohtasi sitten monet vastoinkäymiset ja sairaudet. Meni vuosia, etten juurikaan pohtinut hengellisiä asioita enkä tutkinut Raamattua, mutta sitten kaipuuni elämään lähellä Jumalaa heräsi uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen, kun kaltaiseni mahdottoman ylpeä mies oli saanut iskuja iskujen jälkeen ja terveys oli menetetty lopullisesti. 

   Kaksi raamatunpaikkaa erityisesti puhutteli. Toinen on muistaakseni psalmissa 102 "kun Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukouksiaan hylkää". Toinen Paavalin kirjeestä korinttolaisille, jossa kerrotaan Jumalan valinneen sen "joka mitään ei ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei yksikään ihminen voisi kerskata Jumalan edessä". 

   Niin, viime aikoina uskonelämäni on yksinkertaistunut; loppupeleissä tarpeellisia on vähän tai yksi ainut -Jeesus Kristus ja Hän edestäni ristiinnaulittuna. On hyvä ja tarpeellista tuntea Jumalan sanaa, mutta jos tunnen sen vain kirjoitettuina sanoina niin minulta puuttuu tärkein, Jeesuksen itsensä omakohtainen tunteminen. On siis yksi asia tuntea Raamattu ja toinen asia tuntea Hänet, josta Raamattu kertoo. Emme kuitenkaan voi tuntea Jumalaa muulla tavalla, kuin lukemalla Hänen puhettaan meille Raamatussa, sillä Hän on ilmoituksen Jumala ja ilmoittanut itsensä Pojassaan Jeesuksessa. Muinoin Hän puhui kansalleen profeettojen kautta, mutta nyt Hän on puhunut meille Pojassaan, joka on "Hänen kirkkautensa säteily ja olemuksensa kuva" ja joka "kantaa kaikki voimansa sanalla". Tämän Jeesuksen luokse Jumala meitä vetää ja Hänen tahtonsa on, että opimme tuntemaan Hänet ja kuljemme sen tien, minkä Hän on itse kullekin rakkaalle lapselleen suunnitellut -Jeesuksen kanssa. "Minä olen teidän kanssanne joka päivä", lupasi Jeesus omilleen siellä vuorella, jossa Hän erkani opetuslapsistaan ja siunasi heitä siinä, kun Hänet otettiin taivaaseen. 

ETUSIVU

   

23. touko, 2018

  Mitä tässä nyt kirjoitan on ilmeisen vaikeaa pukea minun taidoillani sanoiksi, mutta yritän kumminkin. 

   Ihmisen yksilöllisyys jäljittelee valheellisesti persoonallisuutta samoin kuin himo jäljittelee rakkautta! Tässä yksilöllisyydellä tarkoitan ihmiselämän ulkokuorta, en sen sisään kätkeytyvää hänen koko persoonallisuuttansa. Yksilöllisyys toimii persoonamme suojana ja sillä on oma merkityksensä kasvaessamme aikuisuuteen, mutta tämän kuoren täytyy rikkoutua, jotta tosi persoonallisuutemme voisi tulla esille. Alabasteripullon suloinen tuoksi tulvahti huoneessa oleville vasta sitten, kun alabasteripullon kuori oli särjetty (Mark. 14:3). 

   Yksilöllisyydelle ominaisia piirteitä ovat riippumattomuus, jatkuva itsetehostus ja oikeassa olemisen tarve. Yksilöllisyys erottaa ja eristää. Se ei voi eikä halua uskoa. Persoonallisuus etsii Jumalaa, sillä jokainen meistä on luotu elämään Hänen yhteydessään, ja "ihmisen sisin on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon Hänessä, joka yksin on totinen Jumala."

   Tahdoin liittää tähän yksilöllisyyteen tuon himon jota niin usein ajassamme kutsutaan rakkaudeksi. Himo on kuitenkin irvikuva tosi rakkaudesta. Ero on tässä: himo etsii omaansa ja halujensa tyydytystä hinnalla millä tahansa. Rakkaus on jotain aivan päinvastaista. "Rakkaus ei etsi omaansa" (1.Kor. 13:5). 

   Tällaisia ajatuksia on tänään mielessäni ollut. Jumala teitä kaikkia siunatkoon.

 

ETUSIVULLE