22. touko, 2018

Harakanpesä

Viime vuosina monet runot ovat puhutelleet minua. Eräissä niistä on jotain omaa elämääni läheltä koskettavaa, kuten Raamatun psalmeissakin.  

Tämän runon 'Harakanpesä' olen oppinut jo ulkoa. Se puhuttelee, kun tämä oman elämän rakentaminen on osoittautunut aikamoiseksi harakanpesäksi. Ei toteutuneet ne nuoruuden suunnitelmat kartanon rakentamisesta. (Runo lienee syntynyt Lauri Viidan kynästä).

Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - tein kiireiseen...
mut annas, kun on kesä,

niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"

Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.

Älä hymyile! Tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!