23. touko, 2018

Yksilöllisyys ja himo

  Mitä tässä nyt kirjoitan on ilmeisen vaikeaa pukea minun taidoillani sanoiksi, mutta yritän kumminkin. 

   Ihmisen yksilöllisyys jäljittelee valheellisesti persoonallisuutta samoin kuin himo jäljittelee rakkautta! Tässä yksilöllisyydellä tarkoitan ihmiselämän ulkokuorta, en sen sisään kätkeytyvää hänen koko persoonallisuuttansa. Yksilöllisyys toimii persoonamme suojana ja sillä on oma merkityksensä kasvaessamme aikuisuuteen, mutta tämän kuoren täytyy rikkoutua, jotta tosi persoonallisuutemme voisi tulla esille. Alabasteripullon suloinen tuoksi tulvahti huoneessa oleville vasta sitten, kun alabasteripullon kuori oli särjetty (Mark. 14:3). 

   Yksilöllisyydelle ominaisia piirteitä ovat riippumattomuus, jatkuva itsetehostus ja oikeassa olemisen tarve. Yksilöllisyys erottaa ja eristää. Se ei voi eikä halua uskoa. Persoonallisuus etsii Jumalaa, sillä jokainen meistä on luotu elämään Hänen yhteydessään, ja "ihmisen sisin on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon Hänessä, joka yksin on totinen Jumala."

   Tahdoin liittää tähän yksilöllisyyteen tuon himon jota niin usein ajassamme kutsutaan rakkaudeksi. Himo on kuitenkin irvikuva tosi rakkaudesta. Ero on tässä: himo etsii omaansa ja halujensa tyydytystä hinnalla millä tahansa. Rakkaus on jotain aivan päinvastaista. "Rakkaus ei etsi omaansa" (1.Kor. 13:5). 

   Tällaisia ajatuksia on tänään mielessäni ollut. Jumala teitä kaikkia siunatkoon.

 

ETUSIVULLE