13. elo, 2018

Uskonelämän yksinkertaisuus

  Olen huomannut, että nämä uskonasiat käyvät, jos en uskalla sanoa 'päivä päivältä' niin ainakin vuosi vuodelta aina vain yksinkertaisimmiksi. 70- ja 80-luvuilla luin innokkaasti tunnettujen lähetyssaarnaajien ja evankelistojen kirjoja sekä tutkin teologien viisaita pohdiskeluja mitä moninaisemmista Raamatun aiheista ja oppikysymyksistä. En sano, että se olisi ollut väärin, mutta totuus lienee se, että teologia sekotti päätäni ja suurmiesten menestymisestä lukeminen sytytti minussa halun tulla joksikin kuulijoitteni ihailemaksi ja kunnioittamaksi julistajaksi. 

   Luulen jokaisella ihmisellä olevan jo syntymässä saatu tarve oalla jotakin ja tulla joksikin. Käärme paratiisissa sai ihmisessä syntymään tuollaisen halun ja ajatuksen. "Te tulette kuin Jumala tuntemaan..." 

   No minusta ei tullut kuuluisaa eikä yhtään mitään. Opinnot eivät sujuneet, ei perheen perustaminen eikä itseasiassa mikään ottanut onnistuakseen. Ainoa saavutukseni oli aliupseerin arvon saaminen ja muistan kuin eilisen päivän, kun olin oikeudessa syytettynä tekemistäni rikoksista, niin pelkäsin eniten sitä, että menetän alikersantin arvoni. Voi hyvänen aika, surullinen juttu, mutta minulla ei ollut mitään muuta. 

   Elämääni kohtasi sitten monet vastoinkäymiset ja sairaudet. Meni vuosia, etten juurikaan pohtinut hengellisiä asioita enkä tutkinut Raamattua, mutta sitten kaipuuni elämään lähellä Jumalaa heräsi uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen, kun kaltaiseni mahdottoman ylpeä mies oli saanut iskuja iskujen jälkeen ja terveys oli menetetty lopullisesti. 

   Kaksi raamatunpaikkaa erityisesti puhutteli. Toinen on muistaakseni psalmissa 102 "kun Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukouksiaan hylkää". Toinen Paavalin kirjeestä korinttolaisille, jossa kerrotaan Jumalan valinneen sen "joka mitään ei ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei yksikään ihminen voisi kerskata Jumalan edessä". 

   Niin, viime aikoina uskonelämäni on yksinkertaistunut; loppupeleissä tarpeellisia on vähän tai yksi ainut -Jeesus Kristus ja Hän edestäni ristiinnaulittuna. On hyvä ja tarpeellista tuntea Jumalan sanaa, mutta jos tunnen sen vain kirjoitettuina sanoina niin minulta puuttuu tärkein, Jeesuksen itsensä omakohtainen tunteminen. On siis yksi asia tuntea Raamattu ja toinen asia tuntea Hänet, josta Raamattu kertoo. Emme kuitenkaan voi tuntea Jumalaa muulla tavalla, kuin lukemalla Hänen puhettaan meille Raamatussa, sillä Hän on ilmoituksen Jumala ja ilmoittanut itsensä Pojassaan Jeesuksessa. Muinoin Hän puhui kansalleen profeettojen kautta, mutta nyt Hän on puhunut meille Pojassaan, joka on "Hänen kirkkautensa säteily ja olemuksensa kuva" ja joka "kantaa kaikki voimansa sanalla". Tämän Jeesuksen luokse Jumala meitä vetää ja Hänen tahtonsa on, että opimme tuntemaan Hänet ja kuljemme sen tien, minkä Hän on itse kullekin rakkaalle lapselleen suunnitellut -Jeesuksen kanssa. "Minä olen teidän kanssanne joka päivä", lupasi Jeesus omilleen siellä vuorella, jossa Hän erkani opetuslapsistaan ja siunasi heitä siinä, kun Hänet otettiin taivaaseen. 

ETUSIVU