3. joulu, 2019

Kokemuksia elämästä

Poimin eräältä keskustelupalstalta tällaisen mietelmän:

"Äkkiä kyllä jätkä saadaan pois kaduilta - mutta kauemmin kestää saada katu pois jätkästä".

Tuon lausui vuosia kaduilla, vankiloissa ja huumeparantoloissa viettänyt alkoholisti. Mieleeni nousi minulle tutun hengellisen laulun säkeitä joita olen joutunut omassa elämässäni todeksi elämään

1. Olen vankina täällä ja ymmärrän sen,
mitä kuoleman korpea kuljen.
Olen kahleiden kantaja, hoipertelen,
tosi onnelta sieluni suljen,
kun aarteita maan
pyrin kuormaksi matkalla kartuttamaan.

2. Hyvin tunnen jo turhiksi antimet maan,
jopa parhaatkin arvottomiksi.
Ja kun turhia etsin, niin tuskia saan.
Nekö kelpaavat lohduttajiksi?
Ja viihdynkö näin,
kun on mahdoton kulkea taivasta päin?

3. Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä kurjuutta luontoni valheellisen.