8. helmi, 2020

Suomi, pelastuksesi on Minun Poikani sovintoveressä !

Tulin uskoon 1971 ja pian sen jälkeen sain jossain kadulla kulkiessani käteeni traktaatin jossa luki: ”Suomi, sinun pelastuksesi on minun Poikani sovintoveressä.” Mitään muuta tekstistä en muista, mutta nuo sanat painuivat mieleeni. Siitä aikaa on kulunut 48 vuotta ja noina vuosina olen törsännyt elämääni monenlaisessa synnin harjoittamisessa, etsinyt ongelmiini vastauksia vapaista kristillisistä suunnista, lankeemusten jälkeen yrittänyt entistä kokosydämisemmin tehdä parannuksen, käynyt lääkärien luona hakemassa apua ja odottanut taivaasta sellaista Hengen humausta, joka olisi kerralla muuttanut kaiken. Joskus siltä tuntuikin, hetken, ja lauloin muiden mukana: ”Hän muutti kaiken, hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun!” Vaan ei kulut pitkää aikaa, kun ne vanhat syntitottumukset jälleen kävivät kimppuun ja voittivat (ja lisäksi uusiakin ilmestyi matkaan).

 

Uskomatonta, mutta totta, että kului yli 40 vuotta ennenkuin aloin pala palalta hyväksyä sitä tosiasiaa, että olin sisimpäni tutkimattomiin syvyksiin saakka paha ja parantumaton. Oli yön hiljaisina tunteina valvoessani hyväksyttävä Raamatusta lukemani: ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” Oli hetkiä jolloin olin varma, että jos nyt kuolisin niin en kestäisi hetkeäkään pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä ja tiesin sydämessäni, että olin kadotustuomion ansainnut. Anoin vain armoa Herralta vaikka ajattelin, että Hänen mittansa oli tullut täyteen kaltaistani saastaista syntistä.

 

Noin neljä vuotta sitten otin Raamatun esille ja luin Johanneksen ensimmäistä kirjettä. Silloin minulle alkoi aivan ihmeellisesti avautumaan sata kertaa lukemani, mutta nyt ensimmäisen kerran aavistuksen omaisesti ymmärtämäni, että pelastus ja anteeksiantamus on Jeesuksessa Kristuksessa. Siis tuossa avautui inessiivin (sisäolento, sisäinen olosija) merkitys. Inessiivi on sijapääte -ssa, -ssä sanan perässä, esimerkiksi sanan Jeesus inessiivi on Jeesuksessa. Tätä en osaa sen kummemmin selittää, mutta oli kuin katseeni olisi käännetty pois itsestäni ja yrittämisistäni. Koko elämäni ja tulevaisuuteni olikin kätkettynä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään Golgatalla. Jeesuksen sovitustyöstä ja syntiuhrista koko maailman edestä on minulle tullut aivan henkilökohtaista omaisuutta. Jeesus on sovittanut minut pyhän Jumalan edessä ja sillä perusteella ja sen tähden sain käydä vanhurskaan Jumalan eteen, josta oli tullut minulle nyt rakastava Isä. Jumalan koko rakkaus minua ja koko maailmaa kohtaan lepää Jeesuksen sovitustyössä Golgatalla. Siinä on evankeliumi. Sen ulkopuolella ei ole armoa eikä anteeksiantamusta. Siksi tuon vuosikymmeniä sitten saamani traktaatin sanoma on yhä yhtä ajankohtaista: ”Suomi, sinun palastuksesi on Minun Poikani sovintoveressä!”

 

Tämä on niin henkilökohtaista, kun evankeliumi avautuu tällä tavalla. Paljon puhutaan ihmisen uskosta ja kuinka meidän tulee uskoa Jeesukseen. Näin onkin, mutta kovin on vähäistä ja avutonta meidän uskomme, joka hapuilee täältä alhaalta ylöspäin kohti Jumalaa. Siihen liittyy ponnistelua ja taistelua. Aivan toista on se usko, joka annetaan ylhäältä alaspäin ihmisen sydämeen. Se on Jumalan Pojan uskoa, jossa on käsittämätönta täytetyn lunastustyön antamaa lepoa ja rauhaa. Sitä ei ansaita teoille vaan se annetaan lahjaksi. ”Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut” (Gal. 2:19-21).

 

Vielä vähän Jesajan ennustuksesta, joka koskee Jeesuksen sovitustyötä Golgatalla. Jesaja ennusti 700 eKr. kuin jo tapahtuneena tosiasiana, siis kuin täyttymyksestä käsin: "Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” Jes. 53:4-6. Onnellinen on se mies ja nainen, joka saa Jumalan armosta omistaa tämän sanan omakohtaisesti elämäänsä, että Jeesus kantoi minun syntini. Hän voi yhtyä Johanneksen todistuksen: ”Tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.Jolla Poika on, sillä on elämä, jolla Jumalan Poika ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä” 1.Joh. 5:11-13.

ETUSIVU