29. helmi, 2020

Simon noidan tapaus

Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. Apt. 8:13.

Justinos Marttyyri (100–165) kirjoitti Simonista, että tämä ”hänessä vaikuttavien demonien voimalla keisari Claudiuksen aikoihin teki keisarillisessa kaupungissamme Roomassa valtavia noitatemppuja” ja että häntä ”pidettiin jumalana”. Kääntymys kristityksi paljastui myöhemmin epäaidoksi, mutta aluksi miehestä tuli Filippoksen innokas opetuslapsi, joka halusi oppia kaiken – voidakseen jatkaa vanhaa toimintaansa, mutta nyt vahvemman voiman, Kristuksen, avulla. Laskelmoivia parantaja-evankelistoja on siis ollut alusta saakka. Vaarallisilla asioilla leikitään edelleen surutta, eikä ymmärretä niihin liittyvää vakavaa puolta. Sitä, millaisten henkien kanssa ollaan pian tekemisissä, kun tavoitellaan heikkojen kustannuksella omaa kunniaa ja rahaa. Kristityn tunnistaa siitä, että hän elää evankeliumista, ei uskonnollisesta menestyksestä.

(Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy)

Tähän Jukan lisäys: Simon noita ei Raamatun mukaan ollut niinkään kiinnostunut Kristuksesta vaan Pyhästä Hengestä. Apt. 8:18-19 kertoo näin

"Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa  ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen".

ETUSIVU