18. tammi, 2020

Lain hylkääminen, antinomismi

 Luin veljeni Paavo Lievosen ajatuksia otsikkoaiheesta vuodelta 2002. Lainaus on Näkökulma-lehdestä nro 8/2019. 

”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia” Tiitus 1:16. 

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi....” Juuda jae 4. 

Käsitykset siitä, että Jumalan laki on aikansa elänyt, johtaa lain hylkäämiseen (antinomismiin), jolla on tiettyjä vakavia seurauksia. Jeesus sanoo, että laista ei katoa pieninkään piirto ennenkuin kaikki on tapahtunut. Paavali sanoo, että laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Siksi on hyvä selvittää, miten lain hylkääminen ilmenee ja mitkä ovat tämän hylkäämisen tunnusmerkkejä. Julistuksessa se ilmenee Jumalan rakkauden yksipuolisena korostamisena, joka pohjautuu osin raamattuun, mutta lisää yhtä ja toista, ja on ristiriidassa Raamatun kanssa. Julistus on valikoivaa ja pitää Jumalan käskyjä ja kieltoja ensisijaisesti Israelille kuuluvina ja lupauksia seurakunnalle kuuluvina. Pitää syntiä (jopa hyväksyttävänä) inhimillisenä heikkoutena. Se vaikuttaa myös Jumalan pelon puuttumiseen. Antinomismissa korostetaan ihmisen hyvyyttä Jumalan luomana, Jumalan rakkautta ja armoa, ulkonaista yhteyttä yhteisöjen välillä, sallivuutta. Ekunemia tulee tärkeämmäksi kuin opillinen selkeys.

 

Antinomismissa vieroksutaan selkeää sanan saarnaa, pyhyyden vaatimusta ja tavoittelua, puhetta Jumalan vihasta ja synnistä, arvostelua, keskustelua, kielteiseksi koettujen asioiden käsittelyä. Tyypillisiä antinomismin tunnusmerkkejä ovat nautiskelu, maailman ystävyys, itseriittoisuus, ’rento kaveruus’ hyväksyvän Jumalan kanssa, tämä ilmenee esim. rukouksessa epäkunnioittavana puhetyylinä. Antinomismi johtaa välinpitämättömyyteen lain säännöistä ja määräyksistä, opittomuuteen, yleisuskonnolliseen hymanismiin, uskonnollisväritteiseen psykologiaan, maailmanmielisyyteen, sallitun ja kielletyn rajan hämärtymiseen, uskontojen yhdistymiseen (synkretismiin), tunnekokemusten etsintään, oikealta pohjalta lähtevän nöyrän ja vastuuntuntoisen kristillisen johtajuuden hylkäämiseen, Raamatun auktoriteetin poistuessa harhaoppeihin ja okkultismiin.

Antinomismi pyrkii turhentamaan lain vaatimukset, kilvoittelun ja samalla koko evankeliumin sanoman. Se kätkee myös ihmisen todellisen, turmeltuneen tilan. Antinomismi ’poistaa’ ihmisen syyllisyydentunnon ja sotkee käsityksen Jumalan tuomiosta ja armosta sekä oikeasta ja väärästä. Tässä tilassa kaikki on hyvää ja myönteistä ja arvostelu nähdään yhtenä pahimmista synneistä.

Lainaus päättyy.

--------------------------------------------------------------------------------------- 

Tuo lukemani ja ylle lainaamani teksti puhutteli minua. Olen ajatellut syitä miksi monenlaiset harhaopit ja eksytykset ovat päässeet sisälle seurakuntiin? Onko se johtunut juuri antinomismin noususta, jonka seurauksena seurakunnissa on kielletty Raamatun kehotus arvioida ja koetella kaikkea näkemäämme ja kuulemaamme? Jeesus sanoi: ”Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” Matteus 24:11-12.

ETUSIVULLE