10. marras, 2016

Mietteitäni aamulla ad 10.11.2016


Palasin juuri koiran kanssa lenkiltä. Ensimmäinen aamuyö moneen vuorokauteen, kun ei sada lunta. Sakeasti sitä ajoittain täällä Karjalohjalla on tullutkin purevan viiman saattelemana. Idän suunnalta on puhuri käynyt luihin ja ytimiin. Se on nostanut mieleeni rakkaan tätini opetuksen 50- ja 60-luvuilta, kun sodan muistot, kauhut ja menetykset olivat vielä tuoreina suomalaisten mielissä. "Idästä ei tule mitään muuta hyvää kuin aurinko!" Eikä herennyt lausumasta: "Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais!" Vanhetessaan toki tasottui ja piti ryssiäkin ihan ihmisinä -ja sitähän he ovat, vieläpä monet hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Minulla on siitä kokemuksia.

Ei me suomalaisetkaan mitään pulmusia olla. 6.11 kokoonnuttiin Helsinkiin muistelemaan 74 vuotta sitten sattunutta kunniatonta tapahtumaa, kun Suomen valtiollinen poliisi luovutti 8 juutalaista Saksaan. Tapahtumassa luettiin pääministeri Sipilän kirjallinen tervehdys, joka kuului näin:
 
Arvoisat läsnäolijat,

Muistamme tänään tapahtumia marraskuussa 1942, jolloin Suomi ja Eurooppa olivat keskellä sotaa.
Tuon julman sodan varjolla tehtiin asioita, joita emme saa koskaan unohtaa emmekä hyväksyä.

Marraskuun 6. päivänä 74 vuotta sitten Suomen valtiollinen poliisi, Suomenhallituksen suostumuksella, luovutti
natsi-Saksan käsiin ja sitä kautta holokaustiin kahdeksan juutalaista, joista kaksi oli lapsia. Ajatus tästä on murheellinen, käsittämätönkin.

Miten syntyy se musta piste, jossa inhimillisyys loppuu? Ja jos inhimillisyys loppuu,mitä meille ihmisille jää?

Toista maailmansotaa edeltäneet ja sen aikana tapahtuneet rikokset ihmisyyttä vastaan, ja sen keskiössä holokausti,
ovat meille raskas taakka kantaa. Mutta kantaa se meidän pitää, jotta me ja tulevat sukupolvet sen muistamme.

Hyvät naiset ja herrat,
Pääministerinä ja Israelin ystävänä haluan lähettää lämpimän tervehdykseni ja mukanaolon ajatukseni tähän juhlaan. On meidän yhteinen velvollisuutemme pitää huoli siitä, ettei marraskuun 6. päivä vuonna 1942 enää ikinä toistu

Kunnioittavin terveisin,
Juha Sipilä
Suomen tasavallan pääministeri

Kaikki kahdeksan saksalaisille luovutettua juutalaista menehtyi myöhemmin keskitysleirillä. 1971 joukko suomalaisia uskovaisia perusti Israeliin moshavin nimeltä Jad Hashmona (nimi tarkoittaa 'kahdeksan muistolle'). Monet suomalaiset ovat siellä vierailleet ja varmasti minäkin niin teen, jos joskus Israeliin pääsen matkustamaan.

Uskoon tultuani sydämessäni syntyi rakkaus juutalaisia kohtaan. Näin ymmärtääkseni pitäisi jokaisella uskovaisella olla, uskonsuuntiin katsomatta. Tähän pitää kuitenkin sanoa 'samaan hengenvetoon', että uskovien keskuudessa esiintyy myös epätervettä Israelin ihannoimista ja mukana on niitä, jotka tahkovat Israel-aatteella rahaa omaan kukkaroonsa. Sitten on toinen äärilaita, jossa nähdään pääasiassa vain palestiinalaisten asiat ja oikeus maahan. Heitä minun on vaikea ymmärtää, koska Raamattu kertoo Jumalan antaneen Lähi-Idän alueen juutalaisille asuttavaksi, ei arabeille (ennen Israelin itsenäistymistä 1948 palestiinalaista kansaa ei historian kirjoissa edes mainita). Tuo pieni maantieteellinen alue Lähi-Idässä ei ole mikä tahansa maatilkku, koska Jumala kutsuu sitä nimellä "Minun maani", esimerkiksi Joel 3:2 "he [pakanakansat] ovat jakaneet minun maani". Ne satuttavat itsensä jotka vahingoittavat Jumalan omaisuutta. Toisaalta Jumala on luvannut siunata niitä, jotka sitä siunaavat.

Vilkaisin tuota Jumalan antamaa 'siunauksen lupausta' Raamatusta. Se löytyy ensimmäisen kerran 1.Moos 12:1-3. Israelin maa on luvattu siis perinnöksi Aabrahamille ja hänen siemenelleen, joka on Kristus. Muita perillisiä maalla ei alun alkaen ollutkaan. Se seikka, että meistä pakanoistakin on tullut Aabrahamin lupauksen ja Jeesuksen omaisuuden kanssaperillisiä johtuu vain ja yksinomaan Jeesuksen hyvästä tahdosta meitä pakanoita kohtaan. Hän on se 'pakanain valkeus' joka ei tahdo yhdenkään ihmisen jäävän pimeään vaan pääsevän valoon ja omistamaan lunastuksen koko rikkauden.

Mitäs vielä on mielessä? No ainakin USA:n presidentinvaalit. Oli aika likaista kampanjointia. Lehdistö, tv ja lopuksi konservatiivinen puoluekin olivat ehdokas Trumpia vastaan, mutta maan eliitti ei saanut käännettyä äänestäjiä (riittävässä määrin) tätä ehdokasta vastaan. Aika näyttää millaisen presidentin kansa itselleen äänesti ja millaisia vaikutuksia Trumpilla ja hänen hallituksellaan on maailman laajuisesti. Nuo ovat asioita joita tällainen pieni ihminen ei ymmärrä, mutta uskon vakaasti, että maapallomme kohtalot eivät ole 'Trumpien ja Putinien' käsissä vaan historiaa ohjaavan kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Onnellinen on se ihminen, joka on pannut turvansa ja luottamuksensa Jumalaan. Tässä uskossa uuteen päivään. Jumala teitä siunatkoon.