12. marras, 2016

Liukkaista keleistä uskovaisten yhteyden etsimiseen

Talvi tuli tänä vuonna äkisti, kuin varkain, tänne etelään. Ken eilen pääsi ulkoilemaan sai nauttia valkeista hangista jotka kylpivät auringon paisteessa. Eikä tänäisessäkään säässä moittimista ole. Mutta voi voi. Jos on säätieteilijöitä uskominen, niin ensi viikolla sataa vettä ja lämpötila kohoaa +5 asteeseen. Siinä lumen saadessa kyytiä nousee mieliin -loskassa rämpiessä- iloisen joululaulun sanat: "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..?"

Mutta asialla on vakavampikin puolensa. Talvi ja liukkaathan yllättävät vuosi vuoden jälkeen suomalaiset autoilijat ja jalankulkijat. Lohjankin seudulla pelti rytisi alkuviikolla taajaan ja monet monot menettivät otteensa planeetan pinnasta. Henkilövahingoilta ei säästytty, mutta hengenmenoilta sentään (siis Lohjalla). Liukas keli yllätti? Nyt lumet lähtevät ja uutta sataa joskus hamassa tulevaisuudedessa. Jälleen liukkaat yllättävät, pelti rytisee ja henkilövahingoilta ei vältytä. Mistä tiedän sen? Koska historia toistaa itseään; olemme niin toivottoman hitaita oppimaan mitään historiastamme. Olemme sisukas ja väkitukkoinen kansa. On se merkillinen paholainen tuo liukas, kun se yllättäää, vaikka kaikilta radio- ja teeveekanavilta aivan solkenaan tulee ilmoituksia ja varoituksia huonosta ajokelistä. Lisäksi, jos on käytössä 20 vuotta nuorempi nelipyörä, niin startatessa ja usein ajaessakin mittaritaulussa vilkkuu tai palaa jos jonkin sortin varoitusvaloa ja lämpötian osoitinta... mutta yhtä kaikki, liukas yllättää.

Aivan viime päivinä minussa on herännyt halu hakeutua uskovien yhteyteen omalla paikkakunnallani. Täällä Karjalohjalla ei uskovilla ole yhteistä toimintaa, mutta Lohjalla on. Samoin Karjaalla ja Salossa, joihin kaupunkeihin on suunnilleen saman pituinen matka kuin Lohjan keskustaan (n. 35 km). Kaipaan opetusta (raamattutunteja) ja uskovien seuraa. Helluntai- ja vapaaseurakunnan jakautumiset tarjoavat entistä enemmän (ja pienempiä) "seurakuntia". Surullista, että noita uskonsuuntia on syntynyt kuin sieniä sateella. Jostain luin niitä olevan maailmanlaajuisesti jo yli kymmenentuhatta (>10.000). Tähän sopii lainata tallentamani mielipide jonkun uskovaisen blogista. Tykästyin siihen ja tallustelen paikkaani etsien samoissa mietteissä.

Miksi se olisi mahdotonta kaikkien kristinuskoon kuuluvien kokoontua yhdessä? Jos on yhtään pelkoa siitä, ettei löydy niin suurta kirkkoa, niin kokoonnutaan useammassa, mutta saman nimilapun alla.

Onko niin, että seurakunnista on tullut salaseuroja omine oppirakennelmineen ja tulkintoineen, vaikka Raamatun Sanan kirjain on kaikille sama?

Omalta osaltani en aio enää vahvistaa tätä eriseuraisuutta, vaan osallistun siellä, missä Jumalan Sanaa pidetään esillä ja annetaan sen vaikuttaa sellaisenaan.

Olkoon tämä se päivä, jolloin ’käännyin’ kristinuskoon.

Tämä 'oman paikan löytäminen' on juuri nyt minulle merkittävä asia. Koen Herran synnyttäneen tämän etsimiseni halun. Raamattu opettaa uskovaisia kokoontumaan yhteen. Tästä 'jutusta' kerron lisää, kun jotain uutta tapahtuu. Tarkoitukseni on mennä tutustumaan baptistilähetyksen toimintaan Lohjalle vielä tässä kuussa. Lohjalla toimivat myös vapaakirkko, helluntaiseurakunta ja lähetysseurakunta, joiden toimintaa tunnen vuosikymmenien takaa, mutta en viimeisten vuosien ajalta. Nähtäväksi jää miten niiden suhteen tieni johdattuu?

Pidetään monot maassa ja ajatukset Jeesuksessa Kristuksessa. Kasvakaamme Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Aika on paha, mutta Herra on uskollinen.

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Efesolaiskirje 3:20-21.

 

ETUSIVU