17. marras, 2016

Pysytään pystyssä

  Jaahas, Ilmatieteenlaitoksen sääkartan varoitussivu on täynnä selälleen kaatuvia kulkijoita. Tuli siitä mieleen kokouksissa lattioille taajaan selälleen kaatuilevat ihmispolot. Oi ja voi. Itselleen he pahaa tekevät, jos sellaisia manifestaatioita etsivät. Mistä kummasta on vilpittömienkin uskovien mieliin ympätty käsitys, jonka mukaan tuollaisissa kaatumiskokemuksissa vaikuttaa Jumalan voima? Jos vaikuttaa niin sitten sama voima, joka kaatoi Getsemanen puutarhassa Jeesusta vangitsemaan tulleet sotilaat ja temppelin vartijat (Joh. 18:6). He perääntyivät ja kaatuivat, mutta eivät sittenkään jättäneet Jeesukseen koskematta. Voi ystävät rakkaat; viholliset kaatuvat Jumalamme edessä, mutta Herraan turvaavat Hän nostaa pystyyn kuten on kirjoitettukin: ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa”, psalmi 145:14. Hyvä sana tälle päivälle.

 

  Äskeistä kappaletta kirjoittaessani nousi mieleen eräs Jeesuksen käymä keskustelu rakkaitten opetuslastensa kanssa ylösnousemisensa jälkeen (Luuk. 24:36ss). Se on ollut unohtumaton hetki opetuslapsille, kuten myös Gennesaretin järven rannalla yhteinen ruokailu ylösnousseen Herran kanssa, jonka aterian muuten Jeesus itse tarjosi (Joh. 21:9). Noissa olisin totisesti halunnut olla 'miljoona kertaa' mielummin mukana kuin 'aikamme kaatuilemisissa'. No niin, tuossa Luukkaan kertomuksessa sanotaan näin: ”Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset” (24:44-45). Pysähdyin miettimään tuota Jeesuksen sanaa, että psalmeissa on kirjoitettu Hänestä. Ajatukseni palasivat ihmiskunnan ratkaisun hetkiin Getsemanessa. Kun joukko miehiä tuli pidättämään Herraa on siitä tällainen merkintä psalmeissa. ”Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat” (Ps 27:2). Juuri näin tapahtui.

 

 Lähiaikoina mielessäni on liikkunut väärien oppien opettaminen uskoville. Olen pohtinut niitä ja ihmetellytkin kuinka helposti me voimme ottaa niitä vastaan ja lähteä mukaan harhaoppeihin. Eilen pohdin JDS-oppia (Jesus Died Spiritually-Jeesus kuoli hengellisesti). Useille uskoville ajassamme tutuksi käynyt harhaoppi, jonka levittäjät käyttävät apunaan Raamatun sanaa sen kokonaisilmoituksesta irroitetuin jakein. Tuo harhaoppi tähtää siihen, että Jeesuksen kuolema ristillä ei riittänyt sovittamaan ihmiskunnan syntiä Jumalan edessä, vaan Jeesus joutui kuoltuaan kadotukseen kidutettavaksi ja tuli osalliseksi Saatanan luonnosta. Vasta tämän jälkeen sovituksesta tuli riittävä, täydellinen. Sitten Jeesus herätettiin kuolleista ja Hän uudestisyntyi. Käsittämätöntä opetusta, mutta näin JDS-oppi opettaa käyttäen tukenaan mm. seuraavaa raamatunpaikkaa. 2.Kor. 5:21 ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

 

 JDS-opin levittäjät näyttävät unohtaneen evankeliumin ytimessä olevat tosiasiat. Ensiksikin Jeesus ei uhrannut itseään Saatanalle vaan Jumalalle (Hebr. 9:14). Toiseksi Jeesus itse sanoi, että ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään” (Joh. 14:30). Entä millä tavalla Jeesus tehtiin synniksi edestämme. Jesaja jo näki tämän ja ennusti: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Tästä Jeesuksesta Pietari kirjoitti: ”Joka 'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen 'haavainsa kautta te olette paratut' ”(1.Piet. 2:24). Koko maailman synti oli pantu Jeesuksen päälle ja Hän vei sen pois. Mitään uudestisyntymistä ei Jeesuksen tarvinnut kokea, sillä Hän kantoi maailman synnin pyhänä, tahrattomana ja viattomana (Hebr. 7:26). On Jeesuksen ristintyön halveksumista ja mitätöimistä opettaa, ettei sovitustamme saatu aikaan ristillä. Jeesus sanoi pelastuksellemme välttämättömän sanan ristiltä juuri ennen kuolemaansa. Rakastan tuota sanaa, alkutekstissä näin kuuluvaa: ”Tetelestai-se on täytetty.” Sen sanottuaan Jeesus antoi henkensä, kenelle? ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä” (Luuk. 23:46).

 

   Tällaisia liikkui mielessäni varhain torstaiaamuna. Nyt lähden aamulenkille koiran kanssa, varovasti, sillä se kaatuminen käy niin äkisti. (Tämä kirjoitukseni herätteenä toimi sääkartta ja siinä kaatumassa olevat jalankulkijat).

 

   Hyvä lukijani: Pysy pystyssä.

ETUSIVU