6. helmi, 2017

Onko meissä näyttelijän vikaa? Mikä meitä vaivaa?

Mikä ihme meitä uskovaisia oikein vaivaa? En tarkoita nyt varsinaisia sairauksia, niitähän meistä useimmilla uskovaisilla on riittämiin, vaan merkillisiä tapojamme kokoontuessamme yhteen.

Muistaakseni keväällä kerroin saaneeni huutia iäkkäältä helluntailaiselta, jota "erehdyin" tervehtimään toivottamalla "hyvää päivää". Ei ollut oikea tervehdys. Olisi pitänyt sanoa "rauhaa" tai hebreaksi "shalom". Ei minua nuo tervehdyssanat varsinaisesti häiritse, mutta eikös täällä kotomaassa ole iät ja ajat tervehditty toivottamalla hyvää päivää. Sehän on kelpo tervehdys. Onhan meillä sitten sellainen "raamatullisempikin tervehdyssana" käytettävissä ja se on TERVE. Niinhän Jeesuskin joskus opetuslapsiaan tervehti ("Terve teille" Matt. 28:9).

Minua korpeaa useiden uskovaisten käyttäytyminen yhteisissä rukoushetkissä. Kerron tässä viimeisestä kokemuksestani. Heti kohta alkaa yhteinen mutina ja pulputus -muilleko merkiksi, että hurskaita ollaan? Kielilläkin pitää sekaan jotain haastella - vierustoverilleko näytiksi, en tiedä? Jossain joku rukoilee selkein sanoin, mutta en erota sanoista kuin yhden sieltä toisen täältä, kun ympärillä on hurskaitten lauma itsekseen ääneen höpöttäen. Mieleeni nousee, surullista kyllä, Jesajan kirjasta sanat: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat". Toivottavasti eivät nyt sentään niille puhu, mutta pahalta se tuntuu kuunnella. Paavali opetti rukouksesta, että meidän tulee rukoilla hengessämme, mutta myös ymmärryksellämme. Henkemme rukoilee sanoitta (muminoita ei tarvita) ja ymmärryksellä rukoilemme selkein, ymmärrettävin sanoin.

Sitten joku hakeutuu eteen mikrofonin taakse ja ryhtyy rukoilemaan palavasti. Lähes joka virkkeessä hän mainitsee sanat "Herra" ja "Jeesuksen nimessä" sekä useamman kerran vuolaan rukouksensa aikana "veren kautta". Nyt seurakunta innostuu, haltioituu. Käsiä heiluu ilmassa, joku puhujalavan edessä hyppii ilosta,  kokoussali on täynnä ääntä.

Poistuessani kokouspaikalta kuulen jonkun sanovan toverilleen: "Oli väkevä kokous." Hän saa vastauksen: "Aamen, hallelujaa!" Itse ajattelin, että se oli kuin Baalin profeettojen kokous Karmelin vuorella. Paljon ääntä, mutta ei vastausta. Pohdin kotiin ajaessani, että miten tähän on tultu? Miksi kokouksista suuri osa on laulua sekä rukous- ja ylistysosiota. Sanan saarnalla on tilaa yhä vähemmän. Ristin evankeliumilla monissa kokouksissa on sijaa yhtä vähän kuin Joosefilla ja Marialla majatalossa.  

Tällaisia mietteitä aamupuuron syötyäni. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Rukoukseni on, että Herra vapauttaisi meidät teeskentelystä ja näyttelemisestä lähimmäistemme edessä.

ETUSIVU