25. helmi, 2017

Tunnenko Jumalan voiman?

Tahdon tänään kirjoittaa lyhyesti muutaman ajatuksen Jumalan voimasta sen mukaan kuin ymmärrän. Raamatun kreikan kielessä käytetään voimasta pääasiassa kolmea sanaa. Ne ovat energeia, eksuusia ja dynamis. Näitä termejä ei käytetä aivan ”johdonmukaisesti yksi yhteen”. Tarkoitan, että noilla kolmella voimaa merkitsevällä sanalla on tilanteesta riippuen vaihteleva merkitys. Niitä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisen tai eläimen voimaa, paholaisen voimaa sekä luonnon tai Jumalan voimaa.

 

Pääosin Raamatussa käytetään dynamis-sanaa kun puhutaan Jumalan voimasta. Tämä Jumalan dynamis on nähtävissä luonnossa, kansojen johdatuksessa ja pelastushistoriassa. Jumalaton ihminen ei sitä luonnollisestikaan näe, mutta eivät kaikki uskovaisetkaan (varsinkaan ahdistusten ja vastoinkäymisten vyöryessä ylitse).

 

Jumalan voima ja viisaus ovat tältä maailmalta ja sen viisailta kätkettyä. He huusivat pilkallisesti hänelle, jonka runneltu olemus (Jes. 52:14) ei enää ollut ihmisen hahmo: ”Astu nyt alas ristiltä, niin me uskomme.” Jo aikaisemmin ihmiset toistuvasti vaativat Jeesukselta tunnustekoja voidakseen sitten muka uskoa. He olivat todella sokeita. Otan esimerkiksi yhden tapauksen heidän sokeudestaan ja epäuskostaan. Kansa oli vaatimassa tunnustekoa Jeesukselta vaikka olivat juuri nähneet Hänen ruokkivan tuhansia ihmisiä viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla (Joh. 6:5-13). ”Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?” (Joh. 6:30). Viiden tuhannen ihmisen ruokkiminen ei kelvannut tunnusteoksi ja todisteeksi Jeesuksen messiaanisuudesta.

 

Ihminen ei ole vähääkään muuttunut noista ajoista. Kansanjoukot vaativat yhä tunnustekoja ja ihmeitä. Ihminen langenneessa tilassaan ajattelee, että ihmeiden näkeminen ja kokeminen synnyttää uskon, mutta ne eivät synnytä sitä uskoa joka pelastaa ihmisen synnistä ja tuomiosta. Suuret joukot kulkevat tänäänkin Jeesuksen perässä samasta syystä kuin pari tuhatta vuotta sitten. Johannes kirjoitti sen muistiin jälkipolvelle: ”Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille” (Joh. 6:2). Parannussaarnat eivät vedä ihmisiä kokoussaleihin, mutta parantumiskokoukset houkuttelevat heitä paikalle.

 

 

Mistä sitten on kysymys, kun Raamattu kertoo Jumalan voimasta. Mieleeni nousi tätä kirjoittaessani profeetta Elian kokemus hänen ollessaan pakomatkallaan Iisebeliä, kuningas Ahabin vaimoa. Elia sai kokea Herran kulkevan ohitse. Tapahtui voimallisia ja pelottavia asioita. Rajuilma halkoi vuoria ja särki kallioita, maanjäristys vavisutti paikkoja ja ilma oli tulessa. Kuitenkaan Herra ei ollut niissä (1.Kun. 19:11-12). Viimeiseksi tuli ”hiljainen tuulen hyminä” ja siinä Herra oli ja puhui Elialle (kohta voidaan kuulemani mukaan kääntää hebreasta ”tuli hiljaisen lempeyden tuuli”). Elämme nyt armotalouskaudessa, sen viimeisissä hetkissä, ja Jumalan voima on kätketty ennen kaikkea muuta Hänen sanaansa. Otan tähän kolme raamatunpaikkaa Jumalan voimasta.

  1. Evankeliumi on Jumalan voima. ”Minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (Room. 1:16).

  2. Sana ristista on Jumalan voima. ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1.Kor. 1:18).

  3. Jeesus on Jumalan voima. ”Joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1.Kor. 1:24).

Viimeeksi mainitussa kohdassa Jumalan voiman ei ilmoiteta ainoastaan olevan Kristuksessa vaan voima henkilöityy Häneen itseensä aivan samoin, kuin Hänessä henkilöityy armo ja totuus. Jeesus Kristus on Jumalan voima, joka on kätkettynä evankeliumin sanan saarnassa ristiinnaulitusta Kristuksesta.

 

Ongelma ajassamme näyttää olevan se, että yksinkertainen ristin evankeliumin saarna on vaihtunut psyykkisten tunnetilojen ja fyysisten kokemuksien etsimiseen, joita sitten pidetään Jumalan Hengen todistuksena uskosta ja Jumalan läsnäolosta. Uskon kohde ei ole enää Jeesus Kristus ja hänen ristinsä, vaan ailahtelevat tunteemme ja kokemuksemme, joita ohjaa odotuksemme ja joukon mukana kulkeminen. Tämä touhuilu on kaukana siitä evankeliumin yksinkertaisuudesta, jota jo Jesaja Herrasta julisti: ”Katsokaa Minuun ja pelastukaa!” Johannes kirjoitti: ”Jolla Poika on, sillä on elämä!” (Jes. 45:22, 1.Joh. 5:12).

 

Tällaisia mietteitä minulla oli Jumalan voimasta, joka on kätketty Jeesukseen ja hänen ristiinsä. Tarvitsemme tätä evankeliumin sanomaa enemmän kuin koskaan ennen, sillä paitsi että pelastukemme riippuu uskostamme siihen niin ajassamme vaikuttaa eksyttäviä voimia, jotka tekeytyvät Jumalan voimaksi. Siitä enemmän toiste. Todetaan tähän lopuksi siitä eksyttävästä voimasta sen verran, että sitä kutsutaan nimellä energeia (adj. energees) joka on merkitsee sellaista voimallista ja toimivaa tekemistä (sanasta ergon – työ). Raamattu kertoo Jumalan lähettävän totuuden hyljänneille tämän väkevän eksytyksen (energeian planes, 2.Tess. 2:9-12). Voi tätä melskettä ja puuhastelua ajassamme.

ETUSIVU