23. elo, 2017

Aika

   Heräämiseni syy oli se tavanomainen: kipu. Ei siihen totu vaikka se on tullut tutuksi. Vaan se ei ole tämän aamuyön aiheenani. Otin kipulääkettä ja lähdin yöhön lyhyelle lenkille rollaattorin kanssa. 200-300 metriä rauhallista kävelyä tuo minulle helpotusta lihas- ja nivelkipuvaivoihin. 

   Juhannuksena tähän aikaan (04:00) aurinko kurkisteli jo horisontista, mutta nyt aurinko nousee pari tuntia myöhemmin. Kesä alkaa olla loppusuoralla. Nopeasti se meni, kuin vilahtaen ohi. Minusta tuntuu, että vuosien karttuessa aika kuluu tai etenee aina vaan nopeammin. Jossain laulussa runoiltiin "vielä eilen olit leikeissä lasten, nyt jo elosi ehtohon saa". Niin se aika rientää. Nuoruus on mennyt, aika on rientänyt eikä sitä saa takaisin. Aikaa emme voi kääntää taaksepäin. Tekemiämme tekoja emme saa tekemättömäiksi emmekä sanomiamme sanoja sanomattomiksi, mutta voimme saada ne anteeksi.  

   Ulkona pysähdyin katselemaan harvinaisen kirkasta tähtitaivasta. Viisaat ovat kertoneet, että taivaalla tukkii tähtiä, jotka ovat satojen valovuosien päässä pienestä maapallostamme. Sellaisia matkoja ja aikoja en ymmärrä, mutta ajatuksia se synnytti ihmisen pienuudesta. Meillä on vain tämä hetki; menneisyys on ulottumattomissa ja tulevaisuutta ei vielä ole, on vain tämä silmänräpäys. Emme edes tiedä onko noita taivaalla näkyviä tähtitarhoja enää olemassa vai onko niiden tuike sammunut jo kauan sitten? Luulen ettei ihmiskunnalla ole välineitä tutkia tuota kysymystä. Sen tiedämme, että aurinkomme paistoi noin 9 minuuttia sitten, koska sen valo saavuttaa maan siinä ajassa. Lähimmän seuraavan auringon eli tähden valo kestääkin tulla pallollemme yli neljä vuotta. 

   Kaikella on määräaika. Tähtitaivasta katsellessani tuli pieni ja katoavainen olo. Mikä on ihminen ja ihmisen elämä? Pienen ajanrahdun täällä olen ja sitten menen pois, mutta Jumala pysyy eikä Hänen vuotensa lopu. Hän on viimeisten luona yhä sama kuin oli ensimmäisten luona. Hän ei muutu. Entä Hänen suuruutensa? Hän on kerran käärivä nuo tähtitaivaat kokoon niin kuin vaatteen. Hänen voimansa on tutkimaton; Hän sanoo ja se tapahtuu.

   Tällaisia ajatuksia ennen aamun sarastamista. On aika keittää kahvit ja lämmittää pari karjalanpiirakkaa kyytipojaksi, jos aikaani riittää

ETUSIVU