18. marras, 2016

Maailman alkeisvoimat ?

Aloitin eräällä foorumilla reilu vuosi sitten keskustelun alkeisvoimista. Kyselin palstan lukijoilta mitä he ymmärsivät tarkoitettavan alkeisvoimilla, jotka apostoli Paavali kirjeissään galattalaisille ja kolossalaisille mainitsee. Mielipiteiden vaihdossa tuotiin esille mielenkiintoisia näkökohtia alkeisvoimista. Poimin tähän nimimerkin Exapin kolme kirjoitusta koskien alkeisvoimia ja niihin nimimerkki Natanaelin yhden vastauksen.

 

Ensiksi Novumista lainaus alkeisvoimista:

Olemme jo lyhyesti todenneetkin, että Kristuksen työtä kuvataan myös sanomalla, että meidät ostettiin vapaiksi. On selvää, että tämä tarkoittaa ennen kaikkea lain kirouksesta vapaaksi lunastamista (Gal 3:13; Gal 4:5). Mutta Gal 4:8-10, ehkä myös Gal 4:3, opettaa meille toisenkin, vielä ratkaisevamman ja tärkeämmän vapautumisen, nimittäin »voimista» ja »jumalista, jotka luonnostaan eivät jumalia ole». Sanan »jumalat» merkityksestä Raamatun selittäjät eivät ole olleet yksimielisiä, mutta luonnollisinta on ajatella pakanallisia epäjumalia, joiden taakse kätkeytyy saatanan pahoja henkiä (vrt. 1 Kor 10:19-20).
Galatalaisten kohdalla on siis käynyt niin, että halu tehdä laista pelastustie on merkillistä kyllä johtanut eräänlaiseen halukkuuteen kääntyä ainakin osittain takaisin siihen pakanuuteen, josta he ovat vapautuneet. Mutta ehkä se ei sittenkään ole kovin outoa. Kummassakin tapauksessa ihminen kääntyy pois Kristuksesta eikä tyydy yksin häneen. Seuraus on molemmissa tapauksissa sama: orjuus. Kumpikin tie on »lihan» tie (Gal 3:3), vanhalle ihmiselle mieluinen ja sen ylpeyttä ruokkiva. Ihmisen oma kunnia on silloin tärkein eikä Jumalan kunnia. Tämän apostolin varoituksen merkitys on nähty lähetyskentillä. Pakanuus on pimeä, valtavan voimakas henkivalta. Jos tämä henkivalta saa pienimmänkin aiheen tunkeutua takaisin ihmiseen, josta se on Kristuksen avulla ajettu ulos, se käyttää oitis tilaisuutta hyväkseen. Ei Paavali suotta käytä sanaa »turhaan» (Gal 4:11). Jakeen Gal 4:11 perusteella ei voi tarkalleen määritellä, millaisesta ja miten räikeästä pakanuuteen takaisin lankeamisesta on kyse (jae voidaan itse asiassa selittää lain pohjalta), mutta tyytykäämme siihen, että Paavali on pitänyt tätä lyhyttä huomautusta riittävänä.

 

Nimimerkki Exap kirjoitti 25.3.2016:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta tai juhlan tai uudenkuun tai sapatin takia (Kol 2:17 AS)

 

Tätä jaetta on tulkittu moneen suuntaan. Paavalin sanoma oli kuitenkin tarkoitettu ympärileikkaamattomille (ei juutalaisille), joita varsinkin juutalaiset arvostelivat sen vuoksi etteivät noudattaneet VT:n määräyksiä. Apt:sta voimme lukea että ainoastaan veren syömisen kieltäminen oli sellainen joka pakanoille "taakaksi" annettiin, ja jota ei voisi muualta evankeliumeistakin lukea - eli joka sisältyi ilosanomaan.

Tässä on kaksi eri asiaa joissa viitataan vanhan liiton aikaisiin asioihin: ruoka ja juhlat, ja Paavalin ajatus on tässä selkeä: pakanakristityt eivät ole sidottuja juutalaisten tapoihin eikä Israelille annettuihin määräyksiin, vaan ainoastaan siihen mitä uuteen liittoon on annettu - ja siihen antaja on tietysti Jeesus itse. Oleellisin asia on rakkaus, ei omat teot tai rituaalit.

Nuo ruuat ovat kokolailla selviö meille - meiltä ei ole kielletty syömästä possua tai äyriäisiä - aivan kuten se ei ollut kiellettyä Aabrahamillekaan joka eli Nooalle annettujen ruokaehtojen mukaan (eli sai syödä kaikkea mikä liikkuu...) - ja koska olemme Aabrahamin lapsia, meitä eivät koske Israelille annetut määräykset - jotka annettiin vasta 430 vuotta Aabrahamin jälkeen.

Entä sitten juhla, uusikuu ja sapatti ? Paavali selkeästi erottaa kolme erityyppistä asiaa:
1) "juhlat" olivat Israelille määrättyjä uskonnollisia juhlia (myöskin erityis-sapatteja)
2) "uudenkuun" päivät olivat taas puhtaasti kuun näkymiseen liittyviä erityispäiviä, (ei uskonnollisia juhlia)
3) "sapatti" oli taas viikkokiertoon perustuva sapatti; erotuksena kuukiertoon perustuvasta uudenkuun päivästä (2) ja kalenteriin perustuvista juhlista (1)

Jotta voimme tämän ymmärtää oikein, meidän tulee muistaa että ne jotka näitä juhlia heille pidettäväksi tarjosivat olivat nimenomaan juutalaisia, jotka pitivät kiinni myös perinnäissäänöistä.

Siksi Paavali jatkaakin Kol: 18-23 AS


Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
"Älä tartu, älä maista, älä koske!"
-sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.



Kaiken avain ja vahvistus on kuitenkin näitä edeltävä jae 14, jonka mukaan Kristus "pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin."

Eli lain. Sen lain, joka saneli syömisen, juomisen, uskonnolliset juhlat, uudenkuun seremoniat ja viikkosapatit. Näistä aivan jokainen kohta tuli suoraan Mooseksen kirjoista, ja siksi on selvää että juutalaiset ja kristityiksi kääntyneet juutalaiset vaativat kristittyjä noudattamaan Mooseksen kautta tulleita määräyksiä, joita yhtäkään Aabraham ei koskaan noudattanut.

Siksi juuri Paavali tämän kirjoittikin: te ette ole sidottuja juutalaisten tapoihin ja juhliin, eikä teitä pidä tuomita niiden noudattamisesta, eikä niiden noudattamatta jättämisistä. Me olemme vapaita, eikä orjia.

Olet katsellut maailman alkeisvoimia Gal 4:stä, mutta vain jakeista 4-9. Ihmettelen, miksi.

Aloitetaan kuitenkin perusasioista. Vaikka yrität liittää galatalaiset epäjumalanpalvontaan, koko Paavalin kirje galatalaisille ei kuitenkaan keskity epäjumaliin, vaan legalismiin jota vastaan Paavali vahvasti kirjoittaa. Paavali pyrkii luvussa 3 tuomaan esille sitä miten alaikäisinä kristittyjäkin on vartioitu lain alla, mutta täysi-ikäisenä olemme päässeet lapseuteen ja pois lain alta. Paavali nimenomaan taistelee juutalaistajia vastaan, jotka pyrkivät tuomaan Galatan seurakuntaan vanhan liiton määräyksiä ja niiden noudattamista.
Tästä hän jatkaa luvussa 4:

1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.



Nyt pysähdymme tähän tärkeästä syystä. Kuten luemme jakeessa 1 ja 2, Paavali siis todellakin jatkaa alaikäisyyskuvaustaan edellisestä luvusta. Lukujakohan on jälkeen tehty, joten voimme sanoa että tämä on siis 100% suoraa jatkoa edelliseen, eikä asia ole vaihtunut.

Erityisen tärkeä on kolmannen jakeen muoto: samon MEKIN... "me"-sanan valinta Paavalilta puhuu paljon. Hän ei itse ole koskaan ollut epäjumalien palvelija, vaan pienestä kasvatettu juutalaisiin tapoihin ja sääntöihin. Hän kertoo siis itse olleensa orjuutettu samojen alkeisvoimien alle. Itse asiassa Paavali ei "me"-termillä viittaa välttämättä itseensä+galatalaisiin, vaan kenties itseensä+muihin apostoleihin ? Vai ehkä kaikkiin kristittyihin ? No, tavalla tai toisella, Paavali oli joka tapauksessa alkeisvoimien alle alistettu aivan samoin kuin "kaikki" muutkin.

Hepr 5:12:ssa myös käytetään aivan samaa sanaa "stoicheia": "12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa."

Tässä stoicheia on käännetty sanalla "alkeita" (KJV: "principles"), ja se viittaa kaikkea muuta kuin pakanallisiin asioihin - kyseessä ovat Kristuksen tuntemisen alkeet. On jopa hyvin kyseenalaista, voidaanko edes puhua alkeisvoimista, vai pitäisikö käyttää jotakin toista sanaa.

Nyt siis olemme konkreettisesti osoittaneet että stoicheia ei missään tapauksessa viittaa suoraan mihinkään pakanauskontoihin, koska paavali oli stoicheian alainen ja myös heprealaiskirjeen vastaanottajien olisi pitänyt kirjoittajan mielestä jo oppia kristillinen stoicheia !

Mutta tarkastellaan edelleen, Gal 4:3-5

Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.



Tässä Paavali rinnastaa "alla olemisen": alkeisvoimien alla ja lain alla. Jae 5 suoraan osoittaa että lain alla olevat ovat alkeisvoimien alaisia. Tämä ei kääntäen välttämättä päde, eli alkeisvoimien alaiset eivät välttämättä ole lain alaisia - asia valkenee loogisella päättelyllä kun hetken mietit noita lauseita.

Mutta jatketaan, Gal 4:6-11

Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.

Jakeissa 6 ja 7 Paavali jälleen osoittaa että koko teksti viittaa edelleen Gal 3:ssa aloitettuun alaikäinen - Jumalan lapsi -teemaan, eli lainalainen - ei lainalainen -teemaan. Jakeessa 8 Paavali ikäänkuin "sallii" sen, että ennen uskoontuloaan he ovat voineet tehdä mitä vain, koska eivät tunteneet Jumalaa joka on tehnyt heidät vapaiksi kaikesta mikä heitä ennen sitoi.

Mutta jakeessa 9 Paavali jälleen viittaa stoicheiaan, jonka alaisiksi galatalaiset haluavat tulla. Sen ilmentymänä he ovat alkaneet noudattaa sääntöjä, joita Jumalan lapsella ei kuulu olla. Nyt voidaankin kysyä, viitataanko tässä pakanallisiin rituaaleihin vai lakiin joita juutalaistajat olivat yrittäneet pitkään ujuttaa galatan seurakuntaan.

Vastaus on aivan selvä, ja se löytyy asiayhteydestä: koko Gal 3-4 puhuu suoraan lain alaisuutta vastaan, eli nimenomaan juutalaistajia vastaan. Toki stoicheiaa voi olla myös pakanalliset tavat tai riitit jotka saattavat tunkea kristillisyyteen, kuten meillä joulu, joka on 100% puhtaasti pakanallinen juhla. Oikeastaan ainoa mitä Jeesuksen syntymästä voidaan tietää on se, ettei se voinut tapahtua talviaikaan :(

Stoicheia voi siis olla paljonkin, ja se kenties riippuu asiayhteydestä mitä sillä tarkoitetaan. Mutta joka tapauksessa siihen kuuluu vanhan liiton laki, se on ilmiselvää. Tässä kohdassa on mahdollista että Paavali rinnastaisi siihen kuuluvan myös pakanallisia tapoja, mutta se on vain oletus.

Mielestäni paras kuvaus stoicheiasta tulee Kolossalaiskirjeestä, jossa se selkeästi tarkoittaa lakia ja muita perinnäissäädöksiä: älä tartu, älä maista, älä koske", sekä Israelin juhlia, uusiakuita ja viikkosapattia, joita juutalaistajat yrittivät saada kristinuskoon mukaan.

Stoicheian "määritelmää en osaa antaa, mutta siihen kuuluu kristinuskossa tämä ominaisuus: "Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."

Kuten aiemminkin totesin, "alkeisvoimat" ei ole mitenkään hyvä käännös. Kyse on ennemminkin jonkinlaisesta "säännöstä", tai "säännöstöstä", jonka alaiseksi ihmiset itsensä tekevät.

Toisaalta, minun täytyy korjata sinua sanan "laki" tulkinnasta; jotenkin kummassa kutsut kymmentä käskyä "laiksi", vaikka se Raamatun termistössä Israelille annetun lain jälkeen kuvaa vähimmillään koko Pentateukkia, eikä UT tee tästä poikkeusta. Toki lakiin sisältyy myös kymmenen käskyä, mutta mikäli viitataan vain kymmeneen käskyyn, käytetään termejä "kymmenen sanaa", "kymmenen käskysanaa", "käskyt" tms.

Jeesus sanoi mitkä ovat "lain" kaksi tärkeintä käskyä, ja kumpikaan niistä ei ole kymmenen käskyn käsky. Puhukaamme siis asioista oikein termein.

Kun siis sanon että "alkeisvoimissa" kyse on lain noudattamisesta, niin luonnollisesti viittaan siihen lain osaan joka ei ole kristityille annettu, esim. ympärileikkaus, sapatti, erilaiset juhlat, uudet kuut, paastot, uhrit yms. UT antaa noin 100 kohdassa kristityille ohjeita Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen suoraan kymmenen käskyn pohjalta, mutta sapattikäskyä ei kristityille toisteta.

Mutta kuten jo toin ilmi, Paavali oli alkeisvoimien alainen ennen kuin hän kohtasi Kristuksen. Jokainen kristitty on alkeisvoimien alainen, ennen kuin pelastuu.

Se, mitä nuo alkeisvoimat tai "säännöt" sitten ovat itse kullekin, vaihtelee senkin mukaan mihin kulttuuriin ihminen on kasvatettu. Oleellista on se, että pelastunut Jumalan lapsi on vapaa, eikä orja, ja vapaus tarkoittaa käytännön tasolla aivan yksinkertaisesti sitä että toimimme sen mukaan kuin rakkauden kaksoiskäsky meitä ojentaa toimimaan, emmekä ole riippuvaisia yhdestäkään säännöstä tai määräyksestä joka ei ole rakkauden kaksoiskäskyn suora sovellus.

Paavalihan nimenomaan viittaa alkeisvoimilla siihen minkä alaisia olimme ennen kuin tulimme lapsen asemaan, ja varoittaa menemästä takaisin lain tai minkään muunkaan alle, nyt kun meistä on tehty vapaita.

On siis selvää, että "alkeisvoimissa" kyse ei ole pelkästään pakanallista alkuperää olevien sääntöjen noudattamisesta, vaan ylipäätään sellaisten sääntöjen ottamisesta mukaan kristillisyyteen, jotka siihen eivät kuulu.

 

Nimimerkki Natanael kirjoitti 27.03.2016

Ensin Exapin tekstiä lainaten:

"Kaiken avain ja vahvistus on kuitenkin näitä edeltävä jae 14, jonka mukaan Kristus "pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Eli lain. Sen lain, joka saneli syömisen, juomisen, uskonnolliset juhlat, uudenkuun seremoniat ja viikkosapatit. Näistä aivan jokainen kohta tuli suoraan Mooseksen kirjoista, ja siksi on selvää että juutalaiset ja kristityiksi kääntyneet juutalaiset vaativat kristittyjä noudattamaan Mooseksen kautta tulleita määräyksiä, joita yhtäkään Aabraham ei koskaan noudattanut. Siksi juuri Paavali tämän kirjoittikin: te ette ole sidottuja juutalaisten tapoihin ja juhliin, eikä teitä pidä tuomita niiden noudattamisesta, eikä niiden noudattamatta jättämisistä. Me olemme vapaita, eikä orjia."



Mielestäni Exap on sisäistänyt asian aivan oikein. Kalamos viittasi kommentissaan siihen mahdollisuuteen, että kaikki, mikä ei pitäydy Kristukseen ja Hänen täytettyyn työhönsä on "alkeisvoima". Asia on juuri niin, kun kysymys on meidän pelastumisestamme iankaikkiseen elämään.

Meidän tulee tarkastella kaikkea Raamatussa olevaa kokonaisuudesta käsin. Galatalaiset olivat vaarassa luopua uskosta Kristuksen kaiken kattavaan ristin sovitukseen ja palaamassa takaisin lain pykälien ja juutalaisten moninaisten säännösten noudattamiseen pelastustienä. He olivat kadottamassa armon.

Paavali ei säästele sanojaan, kutsuuhan hän galatalaisia älyttömiksikin! Galatalaiset ovat kuin lumottuja; he eivät tartu enää evankelimin antamaan voimaan ja vapauteen, vaan alkavat uudelleen rakentaa lailla ja omilla teoillaan pelastustietä. Jumalan laki on hyvä ja oikea. On hätkähdyttävää, että jopa Jumalan antama laki on pelastustienä kuitenkin vain alkeisvoimaa, joka ei voi ketään pelastaa. Jumalan laki on edelleen pyhä ja sillä on meille kaikille oma tehtävänsä, mutta pelastaa se ei meitä voi.

Gal.3:1 "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?"


Exap taisikin huomauttaa, että kysymyksessä ei ole paluu epäjumalien palvontaan. Siteeraamatta hänen asiaa käsittelevää tekstiosioita, olen asiassa täsmälleen samaa mieltä siinä, mitä alkeisoimilla tarkoitetaan. Asia on tämän vuoksi meillekin hyvin vakava. Meidänkin aikanamme monissa kristillisissä piireissä puhdas evankeliumi Jumalan pyyteettömästä ja yksin Kristuksen sovitustyöhön perustuvasta armosta ei tahdo riittää. Muotoja on hyvin monia, mutta niin kovin helposti me palaamme tekojen tielle. Milloin mitäkin hengellisenä pitämäämme me laitamme pelastuksen ehdoksi. Aivan niinkuin Jumalan laki on hyvä ja oikea, niin samoin kaikki muukin hengellinen, joka asettuu pelastuksen tienä evankelimin sijalle, on pelkästään alkeisvoimaa.

Vielä kerran - tiivistetysti sanoma galatalaisille oli: älkää menkä takaisin lain ja omien tekojen tielle, ne eivät voi teitä pelastaa - palatkaa armooon ja uskokaa kaikki syntinne sovitetuiksi yksin Jeesuksen Kristuksen ristin työn tähden. Kaikki muu on pelastustienä pelkää alkeisvoimaa.

 

Lainaukset on poimittu täältä:

http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=302&t=410

 

 ETUSIVU