30. marras, 2017

Mitä on olla Kristuksen opetuslapsi (osa 1)

 

Heikkouden evankeliumi
 
Ajatus Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisesta, tulemisesta sellaiseksi kuin hän oli ja on, on aina Uuden testamentin päivistä lähtien kuulunut kristilliseen traditioon. Toisaalta on tunnustettu koko idean mahdottomuus: onhan Kristus ylösnoussut Vapahtajamme ja itsessään Jumala, luomaton esikoinen, jonka kautta kaikki oleva on luotu ja pysyy yllä. Kaltaisuuden onkin ymmärretty tarkoittavan opetuslapsena olemista, sen tien kulkemista, jonka Jeesus kulki. Ensimmäisten vuosisatojen erämaaisillä Kristuksen tien kulkeminen tarkoittikin astumista ”mahdottomuuden tielle”. Tämä tie tarkoitti suostumista heikkouteen ja epäonnistumiseen. Osallisuus Jumalan voimaan eli theosis tai theopoiesis,jumalallistuminen, seurasi vasta pitkästä, koko elämän mittaisesta askeesin tiestä. Theosis oli munkille jotain, minkä maailma saattoi nähdä pelkkänä epäonnistumisten sarjana. Keskiajan tulkinta kristillisestä elämästä olikin koko tämänpuoleisen ajan näkeminen pyhiinvaelluksena, jonka lopussa odotti Kristuksen omille luvattu kirkkaus.
 
Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä Paavali haluaa, kuten Lars Aejmelaeus huomauttaa, ”korjata korinttilaisten näkemyksiä voimasta ja heikkoudesta”. Kristityn ei tule kuvitella pääsevänsä tämänpuoleisessa osalliseksi sen enemmästä kuin hänen Mestarinsakaan maallisen vaelluksensa aikana pääsi, vaan hänen on suostuttava heikkouteen, sairauteen ja kärsimykseen, mikä juuri on sitä hulluuden ja typeryyden (μωρια) evankeliumia, jota Paavali saarnaa. Maan päällä eläessään Kristus oli heikko, mikä juuri tekee hänen evankeliumistaan hulluutta ja pahennusta. Vaikka hän jo tänään ja nyt onkin kirkastettu kuningas, todellistuu hänen voimansa meille vasta eskatologisessa tulevaisuudessa – tämän meille paljastaa jo 2. Kor. 13. luvussa käytetty futuurimuoto, jonka suomennos on häivyttänyt:
 
και γαρ ημεις ασθενουμεν εν αυτῳ, αλλα ζησομεν συν αυτῳ εκ δυναμεως θεου εις υμας. (2. Kor. 13:4b)
 
Lopun akkusatiivilla järjestyvä εις-prepositio (εις υμας) kääntyisi yleensä muotoon ”teihin”, ja tässä kohdin εις υμας lienee johdonmukaisinta tulkita ilmentämään korinttilaisten osallisuutta futuurimuodon lupaamasta Jumalan voimasta. Siten yllä siteerattu voitaisiin kääntää seuraavasti:
 
Sillä mekin olemme heikkoja (preesens ασθενουμεν) hänessä, mutta tulemme elämään (futuuri ζησομεν) hänen kanssaan osallisina Jumalan voimasta. (2. Kor. 13:4b)
 
Luterilaisuuden piirissä tuttu in re/ in spe -jännite ilmaisee samaa asiaa dogmaattisesti. Kristitty omistaa ristiinnaulitun Jumalan heikkouden in re eli todellisuudessa; voimasta hän on puolestaan osallinen in spe eli toivossa ja lupauksessa. Aejmelaeus huomauttaa sen, mikä on todellisuutta Kristuksen kohdalla jo nyt, tulevan ”kristityn osaksi vasta viiveellä”, siis ”eskatologisessa tulevaisuudessa”.
 
 Tässä mielessä Paavalin saarnaama evankeliumi on ennen kaikkea sairauden ja heikkouden evankeliumia. Yllä siteeratun kohdan heikkona tai sairaana olemista tarkoittava ασθενεω-verbi esiintyy 1. Kor. 1:25 samanjuurisena ja kreikalle tyypillisesti neutrin artikkelilla substantivoituna adjektiivina το ασθενες του θεου, ’Jumalan heikkous’. Ilman artikkelia (το) sana tarkoittaa voimatonta ja heikkoa.[1]
 
Paitsi että Paavalin julistama sanoma on heikkouden evankeliumia, se on myös typeryyttä tai hulluutta (μωρια), suoranaista hulluuden julistamista. Uskovat pelastuvat juuri hulluuden julistuksen kautta (δια της μωριας του κηρυγματος), mikä Paavalin mukaan on jotain, minkä Jumala on viisaudessaan nähnyt hyväksi (1. Kor. 1:21). Tätä hulluutta ja typeryyttä, mōriaa, on ristin sana (ο λογος του σταυρου) samalla kun se pelastuville on Jumalan voima (δυναμις θεου). Tämä voima on jotain, mikä tuhoaa viisaiden viisauden ja älykkäiden älykkyyden (1:19). Kristuksen ristinkuolema tarkoittaa Paavalille hänen jakeessa siteeraamansa Jesajan profetian täyttymystä. Jo nyt – ei vielä -jännite pitää paikkansa näidenkin futuurien, απολω (’tuhota’) ja αθετησω (’kumota’, ’syrjäyttää’), kohdalla: jo nyt on viisaiden viisaus ja älykkäiden älykkyys Kristuksessa kohdannut kumoajansa, eikä se kuitenkaan vielä ole tapahtunutta todellisuutta meidän ajassamme. Siksi julistus rististä on todella hulluuden julistusta, saviastioihin kätketty aarre.
 
Lainattu blogista "kaikki on valetta"
Seuraavat osat: Lihan ristiinnaulitseminen (osa 2)
ja synnin voittaminen (osa 3)
 
Ja nyt ei tähän muuta kuin hyvän alkavan joulukuun toivotus ja talvipäivän seisauksen seurausten odotusta, kunnes taas valo tämän pimeän ajan allensa alistaa.